Elefantsu -vinkit - Kirjoittanut Teijo Rantanen - (3.4.2006)

Enää noin 60 päivää jännittävän puulaakikauden alkuun. Tiedän että sekä FC Elefantsun pelaajilla että laajalla faniryhmällä on jo perhosia vatsassa ja ankara himo päästä haistelemaan sitä raikkaan nurmikentän tuoksua ja kuuntelemaan pallon potkimisen sulosointua Ooperin vaatimattomaan mutta hyvin sympaattiseen jalkapallopyhättöön. No, odottamisen ja jännityskännien vetämisen ohella on onneksi muitakin valmistautumistapoja olemassa. Olen kerännyt tähän muutamia omakohtaisiin kokemuksiin perustuvia erittäin tärkeitä puulaakijalkapalloon liittyviä kaudesta kunnialla selviytymisen kannalta elintärkeitä harjoitus / valmistautumisvinkkejä, lähinnä meille pelaajille.

1. Opettele juokseminen. Se on tärkeä taito pelikentällä maalientekoa ajatellen ja korvaamaton tilanteissa joissa vastustaja menettää hermokontrollin sinuun ja sinun koheltamiseen ja lupaa vetää pallisi suun kautta ulos ja työntää ne takaisin sisään aanusaukostasi ihan heti. Juoksemista voi harjoitella helposti ulkona ja sisällä, esim. kaljanostoreissu sujuu huomattavan paljon joutuisammin kun juokset koko matkan ajan. Kassalla voit levätä. Kuitenkin paras vaihtoehto on mielestäni se että pyydät auton omistavan kaverisi avuksi, sidot hänen autonsa perään kiinni kestävää laatua olevan köyden, köyden päähän sidot itsesi vyötärön kohdilta, jonka jälkeen toteat kaverillesi: "Nyt lähdetään pikatielle".

2. Maalivahdeille tärkeä taito ei suinkaan ole syöksyminen tai pallon koppaaminen vaan ehdottomasti pallon kerääminen verkon perukoilta. Se toistuu pelin aikana usein koska vastustajan vedot tulevat useimmiten n. metrin etäisyydeltä maalista puolustuksen vuotaessa perinteisesti rajulla tavalla. Jos maalivahdilla ei ole kunnollista pallon verkosta keräämis-tekniikkaa, voi tuloksena olla jo yhden puoliajan jälkeen ilkeä rasitusvamma selässä tai ärsyttävä tenniskyynärpää. Harjoituksiin suosittelen käytettäväksi papan vanhaa pienisilmäistä kalaverkkoa jonka voi helposti ripustaa vaikka nauloilla kahden puun väliin.

3. Oikeat kaatumistekniikat ovat kenttäpelaajille välttämätön taito. Pystyssä pysyminen on yllättävän hankalaa kun pitää keskittyä niin moneen asiaan samaan aikaan, kuten poskien lommolla pitämiseen ulkonäön kohentamiseksi tyttöfaneja varten ja oman hyökkäyssuunnan muistamiseen. Pallon pyöreys, auenneet kengännauhat(suosittelenkin tarralenkkareita), kompastuminen jo kaatuneeseen joukkuekaveriin keskellä kenttää, vastustajan/joukkuekaverin toimesta katujyrätyksi tuleminen sekä oikean ja vasemman jalan sekoittaminen ovat yleisimpiä kaatumissyitä. Kaatumistaidon oppii parhaiten kokeilemalla. Hyväksi todettu keino totutella kaatumiseen on sellainen että etsit jostain n. 100 metriä pitkän nurmikkosuoran, sidot liinan pääsi ympäri niin ettet näe mitään ja sanot kaverille että "ripottele nuo 15 betoniporsasta tuolle sadan metrin matkalle jonka aion kohta juosta, niin voin harjoitella oikealla tavalla kaatumista kiitos". Kun rata on valmis, anna palaa. Älä välitä kivusta, siihen tottuu.

3.1 Koska vietät pelin aikana ison osan aikaa naamallasi maan pinnassa niin on hyvä opetella eläinkirjasta tunnistamaan suomalaiset nurmikossa viihtyvät pieneliölajit. Kesken pelin voit tehdä useita mielenkiintoisia havaintoja.

4. Koska sinulla ei ole kaljoittelun takia varaa ostaa säärisuojia niin on syytä totutella koviin potkuihin sääreen. Kaveri auttaa taas hädässä. Seiso tyynenä paikallasi sääri paljaana kevyessä ja kiveksiä miellyttävässä haara-asennossa samalla kun kaveri ottaa n. 20 metrin vauhdin, juoksee maksimitahtia kohti sinua ja kohdallasi potkaisee oikeaoppisesti nirkolla nappikset jalassa sinua sääreen. N. puoli tuntia riittää tätä harjoitusta kerralla, viiden potkun jälkeen vaihdetaan aina potkaisijaa.

5. Joillakin pelaajilla ei ole kaikki aistit käytössä, hyvänä esimerkkinä veljeni Jonne jonka tukka estää näkemisen pelin aikana kokonaan. Näin asian ollessa onkin syytä harjoitella muita pelillisesti vitaaleja aisteja. Jonnen tapauksessa suosittelen elämistä silmät kiinni nämä jännitystä täynnä olevat 60 päivää ennen sarjan alkamista, jolloin hän joutuu käyttämään muita aisteja entistä enemmän samalla harjaannuttaen niitä tehokkaasti. Sarjan alussa Jonne jo pystyykin kuulemaan pallon liikkeet tarkasti, tunnistamaan vastustajan ja joukkuekaverin hienhajun perusteella sekä arvioimaan vastustajan tunnetilaa tunnustelemalla tämän naamaa sormilla.